Wikipedia
Katso artikkeli Peikko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

peikko (1-A)

  1. kuvitteellinen olento, joka yleensä kuvattu ihmisenmuotoisena, mutta karvaisena ja pahanilkisenä
  2. (kuvaannollisesti) uhka, pelko
    Putkiremonttia ei pitäisi nähdä peikkona. (yle.fi)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpei̯kːo/
  • tavutus: peik‧ko

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi peikko peikot
genetiivi peikon peikkojen
partitiivi peikkoa peikkoja
akkusatiivi peikko;
peikon
peikot
sisäpaikallissijat
inessiivi peikossa peikoissa
elatiivi peikosta peikoista
illatiivi peikkoon peikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi peikolla peikoilla
ablatiivi peikolta peikoilta
allatiivi peikolle peikoille
muut sijamuodot
essiivi peikkona peikkoina
translatiivi peikoksi peikoiksi
abessiivi peikotta peikoitta
instruktiivi peikoin
komitatiivi peikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo peiko-
vahva vartalo peikko-
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

  • oletettavasti germaanisesta sanasta faigjaz ("kuoleman oma"), josta myös suomen peijakas

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

hammaspeikko, kantapeikko, metsänpeikko, peikonlehti, vuorenpeikko

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • peikko Kielitoimiston sanakirjassa