Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

penska (9)

  1. (arkikieltä, usein halventava) lapsi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpenskɑ/
  • tavutus: pens‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi penska penskat
genetiivi penskan penskojen
(penskain)
partitiivi penskaa penskoja
akkusatiivi penska;
penskan
penskat
sisäpaikallissijat
inessiivi penskassa penskoissa
elatiivi penskasta penskoista
illatiivi penskaan penskoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi penskalla penskoilla
ablatiivi penskalta penskoilta
allatiivi penskalle penskoille
muut sijamuodot
essiivi penskana penskoina
translatiivi penskaksi penskoiksi
abessiivi penskatta penskoitta
instruktiivi penskoin
komitatiivi penskoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo penska-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • penska Kielitoimiston sanakirjassa