pihka
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaapihka (9)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpihkɑ/, [ˈpiçkɑ̝]
- tavutus: pih‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pihka | pihkat |
| genetiivi | pihkan | pihkojen (pihkain) |
| partitiivi | pihkaa | pihkoja |
| akkusatiivi | pihka; pihkan |
pihkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pihkassa | pihkoissa |
| elatiivi | pihkasta | pihkoista |
| illatiivi | pihkaan | pihkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pihkalla | pihkoilla |
| ablatiivi | pihkalta | pihkoilta |
| allatiivi | pihkalle | pihkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pihkana | pihkoina |
| translatiivi | pihkaksi | pihkoiksi |
| abessiivi | pihkatta | pihkoitta |
| instruktiivi | – | pihkoin |
| komitatiivi | – | pihkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pihka- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. öljyjä ja hartseja sisältävä seos, jota havupuut erittävät haavojensa suojaksi
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: pihkaantua, pihkoittua
Yhdyssanat
muokkaahajupihka, lapsenpihka, meripihka, pihkamaito, pihkaniska, pihkapirkko, pihkapuu, pihkatiehye, pihkavuoto, pirunpihka
Idiomit
muokkaa- olla pihkassa
- (arkikieltä) olla ihastunut tai rakastunut johonkuhun