Wikipedia
Katso artikkeli Pihka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Pihkavuoto vaurioituneen männyn kyljestä

Substantiivi

muokkaa

pihka (9)

  1. öljyjä ja hartseja sisältävä seos, jota havupuut erittävät haavojensa suojaksi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpihkɑ/, [ˈpiçkɑ̝]
  • tavutus: pih‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pihka pihkat
genetiivi pihkan pihkojen
(pihkain)
partitiivi pihkaa pihkoja
akkusatiivi pihka;
pihkan
pihkat
sisäpaikallissijat
inessiivi pihkassa pihkoissa
elatiivi pihkasta pihkoista
illatiivi pihkaan pihkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pihkalla pihkoilla
ablatiivi pihkalta pihkoilta
allatiivi pihkalle pihkoille
muut sijamuodot
essiivi pihkana pihkoina
translatiivi pihkaksi pihkoiksi
abessiivi pihkatta pihkoitta
instruktiivi pihkoin
komitatiivi pihkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pihka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hajupihka, lapsenpihka, meripihka, pihkamaito, pihkaniska, pihkapirkko, pihkapuu, pihkatiehye, pihkavuoto, pirunpihka

Idiomit

muokkaa
  • olla pihkassa
    (arkikieltä) olla ihastunut tai rakastunut johonkuhun

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pihka Kielitoimiston sanakirjassa
  • pihka Tieteen termipankissa