piirakka

Suomi

Piirakka

Substantiivi

piirakka (14-A)

1. makea tai suolainen täytetty pienehkö leivonnainen, jossa on taikinasta valmistettu kuori

   Äiti leipoi eilen piirakoita.

2. kakkua muistuttava, päältä avoin leivonnainen
3. (slangia) naisen häpy

Ääntäminen

• IPA: /ˈpiːrɑkːɑ/
• tavutus: pii‧rak‧ka

Etymologia

slaavilainen laina, vrt. venäjän пирог (piróg), latvian pīrāgs, liettuan pyragas ja puolan pirogi

Käännökset

1. makea tai suolainen täytetty leivonnainen, jossa on taikinasta valmistettu kuori

azeri: piroq englanti: pie espanja: empanada indonesia: torto japani: パイ kreikka: πίτα latvia: pīrāgs ranska: tarte f., quiche

ruotsi: paj, pirog saksa: Torte f. turkki: turta ukraina: пиріг unkari: lepény uzbekki: pirog venäjä: пирог (piróg) viro: pirukas

Liittyvät sanat

• kukko, rönttönen

Yläkäsitteet

• leivonnainen, leipomotuote

Lähikäsitteet

• kakku, torttu

Synonyymit

• piiras, (murteellinen) torttu

Yhdyssanat

• hedelmäpiirakka, juustopiirakka, kaalipiirakka, kalapiirakka, karjalanpiirakka, kasvispiirakka, keitinpiirakka, kinkkupiirakka, lihapiirakka, lohipiirakka, marjapiirakka, mustikkapiirakka, omenapiirakka, perunapiirakka, piirakkakaulin, piirakkapulikka, piirakkavuoka, puolukkapiirakka, rahkapiirakka, raparperipiirakka, riisipiirakka, ripsipiirakka, sienipiirakka, sipulipiirakka

Aiheesta muualla

• piirakka Kielitoimiston sanakirjassa