pikkuinen
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaapikkuinen (38) (komparatiivi pikkuisempi, superlatiivi pikkuisin) (taivutus[luo])
- hyvin pieni, pikkuruinen
Käännökset
muokkaa1. hyvin pieni, pikkuruinen
|
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpikːui̯nen/
- tavutus: pik‧kui‧nen
Substantiivi
muokkaapikkuinen (38)
- (hellittelymuoto) kulta
- Pikkuinen, olen kaivannut sinua.
- (puhekieltä) lapsi
- Pikkuiset eivät saa mennä yksin tielle.
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pikkuinen | pikkuiset |
| genetiivi | pikkuisen | pikkuisten pikkuisien |
| partitiivi | pikkuista | pikkuisia |
| akkusatiivi | pikkuinen; pikkuisen |
pikkuiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pikkuisessa | pikkuisissa |
| elatiivi | pikkuisesta | pikkuisista |
| illatiivi | pikkuiseen | pikkuisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pikkuisella | pikkuisilla |
| ablatiivi | pikkuiselta | pikkuisilta |
| allatiivi | pikkuiselle | pikkuisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pikkuisena (pikkuisna) |
pikkuisina |
| translatiivi | pikkuiseksi | pikkuisiksi |
| abessiivi | pikkuisetta | pikkuisitta |
| instruktiivi | – | pikkuisin |
| komitatiivi | – | pikkuisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pikkuise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pikkuis- | |