pikkuserkku
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapikkuserkku (1)
- isovanhemman sisaruksen lapsenlapsi, toisin sanoen: serkkujen lapset ovat pikkuserkkuja suhteessa toisiinsa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpikːuˌserkːu/
- tavutus: pik‧ku‧serk‧ku
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pikkuserkku | pikkuserkut |
genetiivi | pikkuserkun | pikkuserkkujen |
partitiivi | pikkuserkkua | pikkuserkkuja |
akkusatiivi | pikkuserkku; pikkuserkun |
pikkuserkut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pikkuserkussa | pikkuserkuissa |
elatiivi | pikkuserkusta | pikkuserkuista |
illatiivi | pikkuserkkuun | pikkuserkkuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pikkuserkulla | pikkuserkuilla |
ablatiivi | pikkuserkulta | pikkuserkuilta |
allatiivi | pikkuserkulle | pikkuserkuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pikkuserkkuna | pikkuserkkuina |
translatiivi | pikkuserkuksi | pikkuserkuiksi |
abessiivi | pikkuserkutta | pikkuserkuitta |
instruktiivi | – | pikkuserkuin |
komitatiivi | – | pikkuserkkuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | pikkuserku- | |
vahva vartalo | pikkuserkku- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaayhdyssana sanoista pikku ja serkku
Käännökset
muokkaa1. isovanhemman sisaruksen lapsenlapsi
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- pikkuserkku Kielitoimiston sanakirjassa