Substantiivi

muokkaa

pikkuserkku (1)

  1. isovanhemman sisaruksen lapsenlapsi, toisin sanoen: serkkujen lapset ovat pikkuserkkuja suhteessa toisiinsa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpikːuˌserkːu/
  • tavutus: pik‧ku‧serk‧ku

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pikkuserkku pikkuserkut
genetiivi pikkuserkun pikkuserkkujen
partitiivi pikkuserkkua pikkuserkkuja
akkusatiivi pikkuserkku;
pikkuserkun
pikkuserkut
sisäpaikallissijat
inessiivi pikkuserkussa pikkuserkuissa
elatiivi pikkuserkusta pikkuserkuista
illatiivi pikkuserkkuun pikkuserkkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pikkuserkulla pikkuserkuilla
ablatiivi pikkuserkulta pikkuserkuilta
allatiivi pikkuserkulle pikkuserkuille
muut sijamuodot
essiivi pikkuserkkuna pikkuserkkuina
translatiivi pikkuserkuksi pikkuserkuiksi
abessiivi pikkuserkutta pikkuserkuitta
instruktiivi pikkuserkuin
komitatiivi pikkuserkkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pikkuserku-
vahva vartalo pikkuserkku-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

yhdyssana sanoista pikku ja serkku

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa