serkku
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈserkːu/
- tavutus: serk‧ku
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | serkku | serkut |
genetiivi | serkun | serkkujen |
partitiivi | serkkua | serkkuja |
akkusatiivi | serkku; serkun |
serkut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | serkussa | serkuissa |
elatiivi | serkusta | serkuista |
illatiivi | serkkuun | serkkuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | serkulla | serkuilla |
ablatiivi | serkulta | serkuilta |
allatiivi | serkulle | serkuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | serkkuna | serkkuina |
translatiivi | serkuksi | serkuiksi |
abessiivi | serkutta | serkuitta |
instruktiivi | – | serkuin |
komitatiivi | – | serkkuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | serku- | |
vahva vartalo | serkku- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. isän tai äidin sisaruksen lapsi
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: serkkuus
Yhdyssanat
muokkaaisoserkku, maalaisserkku, pikkuserkku, serkkupoika, serkkutyttö, täysiserkku, täysserkku
Idiomit
muokkaa- mitä serkumpi sitä herkumpi
Aiheesta muualla
muokkaa- serkku Kielitoimiston sanakirjassa