SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

serkku (1-A)

  1. isän tai äidin sisaren tai veljen lapsi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈserkːu/

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi serkku serkut
genetiivi serkun serkkujen
partitiivi serkkua serkkuja
akkusatiivi serkku;
serkun
serkut
sisäpaikallissijat
inessiivi serkussa serkuissa
elatiivi serkusta serkuista
illatiivi serkkuun serkkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi serkulla serkuilla
ablatiivi serkulta serkuilta
allatiivi serkulle serkuille
muut sijamuodot
essiivi serkkuna serkkuina
translatiivi serkuksi serkuiksi
abessiivi serkutta serkuitta
instruktiivi serkuin
komitatiivi serkkuine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

maalaisserkku, pikkuserkku, serkkupoika, serkkutyttö, täysiserkku, täysserkku

IdiomitMuokkaa

  • mitä serkumpi sitä herkumpi

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • serkku Kielitoimiston sanakirjassa