Serkku

Substantiivi

muokkaa

serkku (1-A)

Katso artikkeli Serkku Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. isän tai äidin sisaren tai veljen lapsi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈserkːu/
  • tavutus: serk‧ku

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi serkku serkut
genetiivi serkun serkkujen
partitiivi serkkua serkkuja
akkusatiivi serkku;
serkun
serkut
sisäpaikallissijat
inessiivi serkussa serkuissa
elatiivi serkusta serkuista
illatiivi serkkuun serkkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi serkulla serkuilla
ablatiivi serkulta serkuilta
allatiivi serkulle serkuille
muut sijamuodot
essiivi serkkuna serkkuina
translatiivi serkuksi serkuiksi
abessiivi serkutta serkuitta
instruktiivi serkuin
komitatiivi serkkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo serku-
vahva vartalo serkku-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

isoserkku, maalaisserkku, pikkuserkku, serkkupoika, serkkutyttö, täysiserkku, täysserkku

Idiomit

muokkaa
  • mitä serkumpi sitä herkumpi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • serkku Kielitoimiston sanakirjassa