poikkeama

Suomi

Substantiivi

poikkeama (10)

1. poikkeaminen, poikkeus
2. jonkin arvon poikkeaminen sen normaaliarvosta; poikkeaman suuruus
3. (ilmailu) tilanne, jossa lentokone palaa takaisin lähtökentälle tai tekee teknisen välilaskun jonkin lievän tilanteen takia
4. (merenkulku) deviaatio, eksymä
5. (tähtitiede) aberraatio

Ääntäminen

• IPA: ['po̞i̯k.ke̞.ˌɑ̝.mɑ̝]

Etymologia

• johdettu verbistä poiketa

Käännökset

1. poikkeaminen, poikkeus

englanti: anomaly, exception hollanti: afwijkeling m. karjala: poikkevus kveeni: poikkeema latvia: atkāpe livvi: poikkevus

norja: avstikker m. ruotsi: en avvikelse, et avsteg, et undantag saksa: Ausnahme f. viro: kõrvalekaldumine, kõrvalepõige, erand võro: eräng

2. jonkin arvon poikkeaminen sen normaaliarvosta

ruotsi: avvikelse

viro: kõrvalekalle

3. (ilmailutilanne)

englanti: precautionary landing

4. deviaatio

viro: deviatsioon

5. aberraatio

viro: aberratsioon

Liittyvät sanat

• hajonta
• keskipoikkeama

Aiheesta muualla

• poikkeama Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

poikkeama

1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä poiketa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	poikkeama	poikkeamat
genetiivi	poikkeaman	poikkeamien (poikkeamain)
partitiivi	poikkeamaa	poikkeamia
akkusatiivi	poikkeama; poikkeaman	poikkeamat
sisäpaikallissijat
inessiivi	poikkeamassa	poikkeamissa
elatiivi	poikkeamasta	poikkeamista
illatiivi	poikkeamaan	poikkeamiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	poikkeamalla	poikkeamilla
ablatiivi	poikkeamalta	poikkeamilta
allatiivi	poikkeamalle	poikkeamille
muut sijamuodot
essiivi	poikkeamana	poikkeamina
translatiivi	poikkeamaksi	poikkeamiksi
abessiivi	poikkeamatta	poikkeamitta
instruktiivi	–	poikkeamin
komitatiivi	–	poikkeamine