poljin
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaapoljin (33-L) (monikko polkimet)
- jalalla painettava vipu tai nappula
- polkupyörän poljin, kaasupoljin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpoljin/
- tavutus: pol‧jin
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | poljin | polkimet |
| genetiivi | polkimen | polkimien poljinten |
| partitiivi | poljinta | polkimia |
| akkusatiivi | poljin; polkimen |
polkimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | polkimessa | polkimissa |
| elatiivi | polkimesta | polkimista |
| illatiivi | polkimeen | polkimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | polkimella | polkimilla |
| ablatiivi | polkimelta | polkimilta |
| allatiivi | polkimelle | polkimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | polkimena (poljinna) |
polkimina |
| translatiivi | polkimeksi | polkimiksi |
| abessiivi | polkimetta | polkimitta |
| instruktiivi | – | polkimin |
| komitatiivi | – | polkimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | polkime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
poljin- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaVerbi
muokkaapoljin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä polkea