Auton polkimet
 
Polkupyörän polkimet
 
Sähköurkujen polkimet

Substantiivi

muokkaa

poljin (33-L) (monikko polkimet)

  1. jalalla painettava vipu tai nappula
    polkupyörän poljin, kaasupoljin

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpoljin/
  • tavutus: pol‧jin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi poljin polkimet
genetiivi polkimen polkimien
poljinten
partitiivi poljinta polkimia
akkusatiivi poljin;
polkimen
polkimet
sisäpaikallissijat
inessiivi polkimessa polkimissa
elatiivi polkimesta polkimista
illatiivi polkimeen polkimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi polkimella polkimilla
ablatiivi polkimelta polkimilta
allatiivi polkimelle polkimille
muut sijamuodot
essiivi polkimena
(poljinna)
polkimina
translatiivi polkimeksi polkimiksi
abessiivi polkimetta polkimitta
instruktiivi polkimin
komitatiivi polkimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo polkime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
poljin-

Etymologia

muokkaa

verbi polkea (heikko vartalo polj|e-) + johdin -in

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

jarrupoljin, kaasupoljin, kytkinpoljin, pyöränpolkimet

Aiheesta muualla

muokkaa
  • poljin Kielitoimiston sanakirjassa
  • poljin Suomen etymologisessa sanakirjassa

poljin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä polkea