puriini
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
puriini (6)
- toinen nukleiinihappojen emäsryhmistä, jota on adeniinissa ja guaniinissa
- tällaisen ryhmän sisältämä yhdiste
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puriini | puriinit |
| genetiivi | puriinin | puriinien puriineiden puriineitten |
| partitiivi | puriinia | puriineita puriineja |
| akkusatiivi | puriini; puriinin |
puriinit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puriinissa | puriineissa |
| elatiivi | puriinista | puriineista |
| illatiivi | puriiniin | puriineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puriinilla | puriineilla |
| ablatiivi | puriinilta | puriineilta |
| allatiivi | puriinille | puriineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puriinina | puriineina |
| translatiivi | puriiniksi | puriineiksi |
| abessiivi | puriinitta | puriineitta |
| instruktiivi | – | puriinein |
| komitatiivi | – | puriineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puriini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- puriini Tieteen termipankissa
Substantiivi muokkaa
puriini
- (taivutusmuoto) monikon illatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta pura