Suomi muokkaa

 
Puuhka [3]

Substantiivi muokkaa

puuhka (10)[1]

  1. turkiksesta tehty huivi
    turkispuuhka
  2. edellisen kaltainen muu ilmava, paksu ja kevyt, lämmin huivi
  3. muhvi: käsien lämpimänä pitämiseen käytettävä putkimainen vaatekappale
  4. (vanhahtava) vaatteeseen tai jalkineeseen turkiksesta tehty reunus
  5. kaulan tai vartalon ympärille kierrettävä, aidoista tai keinotekoisista höyhenistä tai vastaavista koostettu nauhamainen asuste

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈpuːhkɑ]
Tavutus muokkaa
  • tavutus: puuh‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puuhka puuhkat
genetiivi puuhkan puuhkien
(puuhkain)
partitiivi puuhkaa puuhkia
akkusatiivi puuhka;
puuhkan
puuhkat
sisäpaikallissijat
inessiivi puuhkassa puuhkissa
elatiivi puuhkasta puuhkista
illatiivi puuhkaan puuhkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puuhkalla puuhkilla
ablatiivi puuhkalta puuhkilta
allatiivi puuhkalle puuhkille
muut sijamuodot
essiivi puuhkana puuhkina
translatiivi puuhkaksi puuhkiksi
abessiivi puuhkatta puuhkitta
instruktiivi puuhkin
komitatiivi puuhkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puuhka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

< venäjä[2]n sanasta пух (’untuva’, ’nukka’)

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • puuhka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.

Substantiivi muokkaa

puuhka (10)

  1. (murteellinen) rinnakkaismuoto sanasta puuska (käsien asento)