ratsu

Suomi

Ratsu [1]

Ratsu [1 ja 2]

Ratsu [3]

Substantiivi

ratsu (1)

1. ratsastamiseen käytettävä eläin

   Beduiinit käyttävät usein dromedaareja ratsunaan.

2. ratsuhevonen
3. (shakki) hevosenpään muotoinen nappula ♞, ♘
4. (ylätyyliä) hevonen

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑt̪su/, [ˈrɑ̝t̪su]

• tavutus: rat‧su

Etymologia

germaaninen laina , vrt. kantagermaanin *raiđja-z

Käännökset

1. ratsastamiseen käytettävä eläin

englanti: mount ruotsi: riddjur

saksa: Reittier n.

2. ratsuhevonen

Ks. ratsuhevonen

3. šakin nappula

bulgaria: кон englanti: knight espanja: caballo italia: cavallo m. ranska: cavalier m.

ruotsi: springare saksa: Springer m. turkki: at venäjä: конь m. (kon) viro: ratsu

Liittyvät sanat

• hevonen

Johdokset

• ratsain, ratsailla (ratsaille, ratsailta)
• substantiivit: ratsas, ratsukko
• verbit: ratsastaa

Yhdyssanat

kaupparatsu, kilparatsu, ratsuhevonen, ratsumestari, ratsumies, ratsupaikat, ratsupiiska, ratsupoliisi, ratsupolku, ratsutalli, ratsutila, ratsutilallinen, ratsuväki, runoratsu, sotaratsu

Aiheesta muualla

• ratsu Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

Substantiivi

ratsu (gen ratsu, part ratsut)

1. ratsu
2. (shakki) ratsu, hevonen

   Ratsuga saab teistest malenditest üle hüpata. – Ratsulla voi hypätä toisten [shakki]nappuloiden yli.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 16 (pere) pere
• SVSSK 16 (kõne)
• ÕS 2006 tyyppi 7 (ratsu)

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	ratsu	ratsud
Genetiivi	ratsu	ratsude
Partitiivi	ratsut	ratsusid
Illatiivi	ratsusse	ratsudesse

Liittyvät sanat

• sõjaratsu
• ratsukäik
• ratsahobune, ratsaloom

Lähteet

• Suomi-viro-suursanakirja / [päätoimittaja Valdek Pall]. – Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ; Tallinn : Eesti Keele Sihtasutus, 2003.
• Eesti-soome sõnaraamat / Paul Kokla et al. – Tallinn : Valgus, [1990] 2007.
• ÕS "Eesti õigekeelsussõnaraamat ÕS 2006"
• Eesti keele seletav sõnaraamat
• Eesti keele käsiraamat M 116 Käänkonnad