Sianruhoja [1]

Substantiivi

muokkaa

ruho (1)

  1. tapetun, yl. ruoaksi tarkoitetun suolistetun eläimen ruumis raajoineen
    Teurastaja paloittelee nyljetyn ja puhdistetun ruhon.
    Avatusta ruhosta irrotetaan sisäelimet.
    Valaan valtavassa ruhossa oli nyljettävää ja paloiteltavaa koko kylälle.
  2. erit. roteva ihmisruumis
    Pitkän istumisen jälkeen täytyy oikoa ruhoaan.
    Hoitohenkilöt joutuvat kääntelemään ja nostelemaan kaiken kokoisia ruhoja.
    Oli siinä saunottajalle ruhoa kerrakseen hinkattavaksi.
  3. (kuvaannollinen) massiivisen kookas alus
    Valtamerilaivan mahtava ruho ylitti laiturin pituuden ja täytti käytännössä koko satama-altaan.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈruho/
  • tavutus: ru‧ho

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ruho Kielitoimiston sanakirjassa
  • ruho Suomen etymologisessa sanakirjassa

Kroatia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa
yksikkö monikko
nominatiivirȕhorȕha
genetiivirȕharȗhā
datiivi-lokatiivirȕhurȕhima
akkusatiivirȕhorȕha
vokatiivirȕhorȕha
instrumentaalirȕhomrȕhima

rȕho n. 

  1. (runollinen) vaatetus, vaatteet

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /'rûxo/
  • tavutus: ru‧ho

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rȕho Školski rječnik hrvatskoga jezika