SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ruho (1)

  1. tapetun, yl. ruoaksi tarkoitetun suolistetun eläimen ruumis raajoineen
    Teurastaja paloittelee nyljetyn ja puhdistetun ruhon.
    Avatusta ruhosta irrotetaan sisäelimet.
    Valaan valtavassa ruhossa oli nyljettävää ja paloiteltavaa koko kylälle.
  2. erit. roteva ihmisruumis
    Pitkän istumisen jälkeen täytyy oikoa ruhoaan.
    Hoitohenkilöt joutuvat kääntelemään ja nostelemaan kaiken kokoisia ruhoja.
    Oli siinä saunottajalle ruhoa kerrakseen hinkattavaksi.
  3. (kuvaannollinen) massiivisen kookas alus
    Valtamerilaivan mahtava ruho ylitti laiturin pituuden ja täytti käytännössä koko satama-altaan.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈruho/
  • tavutus: ru‧ho

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruho ruhot
genetiivi ruhon ruhojen
partitiivi ruhoa ruhoja
akkusatiivi ruho;
ruhon
ruhot
sisäpaikallissijat
inessiivi ruhossa ruhoissa
elatiivi ruhosta ruhoista
illatiivi ruhoon ruhoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruholla ruhoilla
ablatiivi ruholta ruhoilta
allatiivi ruholle ruhoille
muut sijamuodot
essiivi ruhona ruhoina
translatiivi ruhoksi ruhoiksi
abessiivi ruhotta ruhoitta
instruktiivi ruhoin
komitatiivi ruhoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

kananruho, linnunruho, männynruho, naudanruho, ruhonosa, ruhonpuolikas, ruhopaino, sianruho

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ruho Kielitoimiston sanakirjassa