Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ruho (1)

  1. tapetun, yl. ruoaksi tarkoitetun suolistetun eläimen ruumis raajoineen
    Teurastaja paloittelee nyljetyn ja puhdistetun ruhon.
    Avatusta ruhosta irrotetaan sisäelimet.
    Valaan valtavassa ruhossa oli nyljettävää ja paloiteltavaa koko kylälle.
  2. erit. roteva ihmisruumis
    Pitkän istumisen jälkeen täytyy oikoa ruhoaan.
    Hoitohenkilöt joutuvat kääntelemään ja nostelemaan kaiken kokoisia ruhoja.
    Oli siinä saunottajalle ruhoa kerrakseen hinkattavaksi.
  3. (kuvaannollinen) massiivisen kookas alus
    Valtamerilaivan mahtava ruho ylitti laiturin pituuden ja täytti käytännössä koko satama-altaan.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈruho/
  • tavutus: ru‧ho

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruho ruhot
genetiivi ruhon ruhojen
partitiivi ruhoa ruhoja
akkusatiivi ruho;
ruhon
ruhot
sisäpaikallissijat
inessiivi ruhossa ruhoissa
elatiivi ruhosta ruhoista
illatiivi ruhoon ruhoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruholla ruhoilla
ablatiivi ruholta ruhoilta
allatiivi ruholle ruhoille
muut sijamuodot
essiivi ruhona ruhoina
translatiivi ruhoksi ruhoiksi
abessiivi ruhotta ruhoitta
instruktiivi ruhoin
komitatiivi ruhoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruho-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kananruho, linnunruho, männynruho, naudanruho, ruhonosa, ruhonpuolikas, ruhopaino, sianruho

Aiheesta muualla muokkaa

  • ruho Kielitoimiston sanakirjassa