ruho
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaruho (1)
- tapetun, yl. ruoaksi tarkoitetun suolistetun eläimen ruumis raajoineen
- Teurastaja paloittelee nyljetyn ja puhdistetun ruhon.
- Avatusta ruhosta irrotetaan sisäelimet.
- Valaan valtavassa ruhossa oli nyljettävää ja paloiteltavaa koko kylälle.
- erit. roteva ihmisruumis
- Pitkän istumisen jälkeen täytyy oikoa ruhoaan.
- Hoitohenkilöt joutuvat kääntelemään ja nostelemaan kaiken kokoisia ruhoja.
- Oli siinä saunottajalle ruhoa kerrakseen hinkattavaksi.
- (kuvaannollinen) massiivisen kookas alus
- Valtamerilaivan mahtava ruho ylitti laiturin pituuden ja täytti käytännössä koko satama-altaan.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈruho/
- tavutus: ru‧ho
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruho | ruhot |
| genetiivi | ruhon | ruhojen |
| partitiivi | ruhoa | ruhoja |
| akkusatiivi | ruho; ruhon |
ruhot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruhossa | ruhoissa |
| elatiivi | ruhosta | ruhoista |
| illatiivi | ruhoon | ruhoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruholla | ruhoilla |
| ablatiivi | ruholta | ruhoilta |
| allatiivi | ruholle | ruhoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruhona | ruhoina |
| translatiivi | ruhoksi | ruhoiksi |
| abessiivi | ruhotta | ruhoitta |
| instruktiivi | – | ruhoin |
| komitatiivi | – | ruhoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruho- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. tapetun, yl. ruoaksi tarkoitetun suolistetun eläimen ruumis raajoineen
|