Katso myös: Seimi

Substantiivi

muokkaa

seimi (25)

  1. eläinten syöttökaukalo
    Luukkaan evankeliumin mukaan Maria kapaloi vastasyntyneen Jeesus-lapsen ja pani hänet seimeen.
  2. jouluseimi
    Varsinkin katolisissa maissa seimi on tyypillinen osa joulukoristelua.
  3. (vanhahtava) pienten lasten päivähoitopaikka, päiväkoti alle kolmevuotiaille
    Lastentarhan pienten osastoa sanottiin seimeksi.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsei̯mi/
  • tavutus: sei‧mi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seimi seimet
genetiivi seimen seinten
seimien
partitiivi seintä
seimeä
seimiä
akkusatiivi seimi;
seimen
seimet
sisäpaikallissijat
inessiivi seimessä seimissä
elatiivi seimestä seimistä
illatiivi seimeen seimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi seimellä seimillä
ablatiivi seimeltä seimiltä
allatiivi seimelle seimille
muut sijamuodot
essiivi seimenä seiminä
translatiivi seimeksi seimiksi
abessiivi seimettä seimittä
instruktiivi seimin
komitatiivi seimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sein-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • seimi Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Seimi. Kotimaisten kielten keskus