solidus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasolidus (39)
- (historia) myöhäisantiikissa ja varhaiskeskiajalla käytössä ollut kultaraha
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsolidus/
- tavutus: so‧li‧dus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | solidus | solidukset |
| genetiivi | soliduksen | solidusten soliduksien |
| partitiivi | solidusta | soliduksia |
| akkusatiivi | solidus; soliduksen |
solidukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soliduksessa | soliduksissa |
| elatiivi | soliduksesta | soliduksista |
| illatiivi | solidukseen | soliduksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soliduksella | soliduksilla |
| ablatiivi | solidukselta | soliduksilta |
| allatiivi | solidukselle | soliduksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soliduksena | soliduksina |
| translatiivi | solidukseksi | soliduksiksi |
| abessiivi | soliduksetta | soliduksitta |
| instruktiivi | – | soliduksin |
| komitatiivi | – | soliduksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | solidukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
solidus- | |
Käännökset
muokkaaEnglanti
muokkaaSubstantiivi
muokkaasolidus (monikko solidi tai soliduses)
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaa[2] /-merkki: slash
Latina
muokkaaAdjektiivi
muokkaasolidus m., solida f., solidum n. (taivutus [luo])
Lähteet
muokkaa- Ivar A. Heikel: Latinalais-Suomalainen Sanakirja. Helsinki: Otava, 1935.
Substantiivi
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | solidus | solidī |
| akkusatiivi | solidum | solidōs |
| genetiivi | solidī | solidōrum |
| datiivi | solidō | solidīs |
| ablatiivi | solidō | solidīs |
solidus m. (2)
- (historia) solidus