Katso myös: stará, starą

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

stara (9)

  1. (slangia) tähti (ihmisestä)
  2. (slangia) vanha (mies, tekijä), äijä
    Anna kun stara näyttää.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi stara starat
genetiivi staran starojen
(starain)
partitiivi staraa staroja
akkusatiivi stara;
staran
starat
sisäpaikallissijat
inessiivi starassa staroissa
elatiivi starasta staroista
illatiivi staraan staroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi staralla staroilla
ablatiivi staralta staroilta
allatiivi staralle staroille
muut sijamuodot
essiivi starana staroina
translatiivi staraksi staroiksi
abessiivi staratta staroitta
instruktiivi staroin
komitatiivi staroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo stara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • stara Kielitoimiston sanakirjassa

Puola muokkaa

Adjektiivi muokkaa

stara

  1. (taivutusmuoto) nominatiivin feminiinin yksikkö sanasta stary
  2. (taivutusmuoto) vokatiivin feminiinin yksikkö sanasta stary