syrjäytyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasyrjäytyminen (38)
- yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen tai jättäytyminen; syrjäytyneeksi tuleminen; se, että kansalainen on eristäytyneenä yhteiskunnasta siten ettei osallistu sen toimintaan
- Syrjäytymistä pidetään yhteiskunnallisena huolenaiheena, koska syrjäytynyt ihminen saattaa alkaa ajattelemaan että yhteiskunta ei ole totta.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | syrjäytyminen | syrjäytymiset |
genetiivi | syrjäytymisen | syrjäytymisten syrjäytymisien |
partitiivi | syrjäytymistä | syrjäytymisiä |
akkusatiivi | syrjäytyminen; syrjäytymisen |
syrjäytymiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | syrjäytymisessä | syrjäytymisissä |
elatiivi | syrjäytymisestä | syrjäytymisistä |
illatiivi | syrjäytymiseen | syrjäytymisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | syrjäytymisellä | syrjäytymisillä |
ablatiivi | syrjäytymiseltä | syrjäytymisiltä |
allatiivi | syrjäytymiselle | syrjäytymisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | syrjäytymisenä (syrjäytymisnä) |
syrjäytymisinä |
translatiivi | syrjäytymiseksi | syrjäytymisiksi |
abessiivi | syrjäytymisettä | syrjäytymisittä |
instruktiivi | – | syrjäytymisin |
komitatiivi | – | syrjäytymisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | syrjäytymise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
syrjäytymis- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen
|
|