syrjäytynyt
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
syrjäytynyt (47) (komparatiivi syrjäytyneempi, superlatiivi syrjäytynein) (taivutus [luo])
- jostain sivuun vetäytynyt tai jäänyt
Käännökset muokkaa
1. jostain sivuun vetäytynyt tai jäänyt
|
Substantiivi muokkaa
syrjäytynyt
- kansalainen, joka on yhteiskunnasta eristäytyneenä siten ettei osallistu sen toimintaan
Käännökset muokkaa
1. kansalainen, joka on yhteiskunnasta eristäytyneenä siten ettei osallistu sen toimintaan
|
Liittyvät sanat muokkaa
Verbi muokkaa
syrjäytynyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä syrjäytyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | syrjäytynyt | syrjäytyneet |
| genetiivi | syrjäytyneen | syrjäytyneiden syrjäytyneitten |
| partitiivi | syrjäytynyttä | syrjäytyneitä |
| akkusatiivi | syrjäytynyt; syrjäytyneen | syrjäytyneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | syrjäytyneessä | syrjäytyneissä |
| elatiivi | syrjäytyneestä | syrjäytyneistä |
| illatiivi | syrjäytyneeseen | syrjäytyneisiin syrjäytyneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | syrjäytyneellä | syrjäytyneillä |
| ablatiivi | syrjäytyneeltä | syrjäytyneiltä |
| allatiivi | syrjäytyneelle | syrjäytyneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | syrjäytyneenä | syrjäytyneinä |
| translatiivi | syrjäytyneeksi | syrjäytyneiksi |
| abessiivi | syrjäytyneettä | syrjäytyneittä |
| instruktiivi | – | syrjäytynein |
| komitatiivi | – | syrjäytyneine |