Substantiivi

muokkaa

tällinki (5-G)

  1. muurauksessa käytettävä pöytää muistuttava teline, jonka päällä tiiliskivet odottavat asettamista, jotta ei tarvitse kumartua
  2. (arkikieltä) laittautumisen tulos, varsinkin kun siihen on panostettu tai meikkiä on runsaasti
    olla täydessä tällingissä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tällinki tällingit
genetiivi tällingin tällinkien
(tällinkein)
partitiivi tällinkiä tällinkejä
akkusatiivi tällinki;
tällingin
tällingit
sisäpaikallissijat
inessiivi tällingissä tällingeissä
elatiivi tällingistä tällingeistä
illatiivi tällinkiin tällinkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tällingillä tällingeillä
ablatiivi tällingiltä tällingeiltä
allatiivi tällingille tällingeille
muut sijamuodot
essiivi tällinkinä tällinkeinä
translatiivi tällingiksi tällingeiksi
abessiivi tällingittä tällingeittä
instruktiivi tällingein
komitatiivi tällinkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tällingi-
vahva vartalo tällinki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

pohjimmiltaan ruotsin sanasta ställa,[1] vrt. suomen tällätä, ruotsin ställning

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana tällätä.