taipumaton sana

Suomi

Substantiivi

taipumaton sana (monikko taipumattomat sanat)

1. (kielitiede) sellainen sana, joka ei taivu tai taipuu vaillinaisesti; partikkeli yläkäsitteenä; sanaluokka, johon kuuluvat ne sanat, jotka eivät ole nomineja eikä verbejä

   Taipumattomiin sanoihin kuuluvat muun muassa konjunktiot ja adverbit.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• partikkeli (vanhentunut)

Yläkäsiteet

• sanaluokka

Vieruskäsitteet

Muut sanaluokat:

• nomini (adjektiivi/laatusana, numeraali/lukusana, pronomini/asemosana, substantiivi/nimisana)
• verbi/teonsana

Muuta:

• affiksi (prefiksi, infiksi, suffiksi), supistuma, sanavartalo/vartalo, sanaliitto, lyhenne, symboli, aakkonen

Alakäsitteet

• adpositio (prepositio, (inpositio), postpositio)
• adverbi/seikkasana (aikaa, paikkaa, suuntaa, tapaa, keinoa, tilaa, määrää, jne. ilmaisevat adverbit)
• partikkeli (interjektio/huudahdussana (huomionkohdistin), dialogipartikki/keskustelupartikkeli, lausemapartikkeli, konjunktio (suunnittelupartikkeli), modaalipartikkeli, sävypartikkeli, fokuspartikkeli, intensiteettisana (limäärän ilmaisin), liitepartikkeli)
• muut pikkusanat

Aiheesta muualla

• Ison suomen kieliopin verkkoversio: § §792 Taipumattomista sanoista