taivaanvuohi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- pitkänokkainen kurppalintu (Gallinago gallinago)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ɑi̯ʋɑːnˌʋuo̯hi/
- tavutus: tai‧vaan‧vuo‧hi
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | taivaanvuohi | taivaanvuohet |
genetiivi | taivaanvuohen | taivaanvuohien taivaanvuohten |
partitiivi | taivaanvuohta | taivaanvuohia |
akkusatiivi | taivaanvuohi; taivaanvuohen |
taivaanvuohet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | taivaanvuohessa | taivaanvuohissa |
elatiivi | taivaanvuohesta | taivaanvuohista |
illatiivi | taivaanvuoheen | taivaanvuohiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | taivaanvuohella | taivaanvuohilla |
ablatiivi | taivaanvuohelta | taivaanvuohilta |
allatiivi | taivaanvuohelle | taivaanvuohille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | taivaanvuohena (taivaanvuohna) |
taivaanvuohina |
translatiivi | taivaanvuoheksi | taivaanvuohiksi |
abessiivi | taivaanvuohetta | taivaanvuohitta |
instruktiivi | – | taivaanvuohin |
komitatiivi | – | taivaanvuohine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | taivaanvuohe- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
taivaanvuoh- |
Etymologia
muokkaayhdyssana osista taivas (genetiivi) ja vuohi; nimi johtuu linnun pyrstösulkien synnyttämästä mäkätystä muistuttavasta äänestä soidinlennon alassyöksyssä[2]
Käännökset
muokkaa1. Gallinago gallinago
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaYläkäsitteet
muokkaaVieruskäsitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- taivaanvuohi Kielitoimiston sanakirjassa
- taivaanvuohi Tieteen termipankissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Väisänen, R. A., Högmander, H., Björklund, H., Hänninen, L., Lammin-Soila, M., Lokki, J. & Rauste, V. 2006: Maailman lintujen suomenkieliset nimet (Finnish Names of the Birds of the World). 2., uudistettu painos (2nd edition). – BirdLife Suomi – BirdLife Finland, Helsinki – https://www.birdlife.fi/lintutieto/maailman-lintulajien-suomenkieliset-nimet/ [24. lokakuuta 2012].
- ↑ Kirsti Aapala: Rakkaiden lintujen monet nimet. Kielikello, 2004, nro 2. Artikkelin verkkoversio Viitattu 23.12.2019.