Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

taivas (41)

  1. maan pinnalta tarkasteltuna horisontin yläpuolella näkyvä osa maapallon ilmakehää, joka on läpinäkyvä; se, mikä taivaankappaleen pinnalta näkyy ylhäällä
    Katso! Neljä lentokonetta taivaalla yhtä aikaa!
    Selkeinä ja pimeinä öinä taivaalla näkyy tuhansia tähtiä.
    Kuussa taivas on aina sysimusta.
  2. (uskonto) Jumalan olinpaikka; paratiisi (kristinuskossa)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑi̯ʋɑs/
  • tavutus: tai‧vas

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taivas taivaat
genetiivi taivaan taivaiden
taivaitten
partitiivi taivasta taivaita
akkusatiivi taivas;
taivaan
taivaat
sisäpaikallissijat
inessiivi taivaassa taivaissa
elatiivi taivaasta taivaista
illatiivi taivaaseen taivaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi taivaalla taivailla
ablatiivi taivaalta taivailta
allatiivi taivaalle taivaille
muut sijamuodot
essiivi taivaana taivaina
translatiivi taivaaksi taivaiksi
abessiivi taivaatta taivaitta
instruktiivi taivain
komitatiivi taivaine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo taivaa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
taivas-

Etymologia muokkaa

arjalainen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

iltataivas, itätaivas, keskitaivas, länsitaivas, poutataivas, sinitaivas, taivaanekvaattori, taivaankansi, taivaankappale, taivaanlaki, taivaanmekaniikka, taivaannapa, taivaanpallo, taivaanranta, taivaansini, taivaantähystäjä, taivaantähystäjät, taivaanvuohi, taivasikävä, taivaskanava, taivasosa, tähtitaivas, yötaivas

Idiomit muokkaa

Sanonnat muokkaa
  • olla seitsemännessä taivaassa – olla erittäin onnellinen
  • maanpäällinen taivas – (jokin paikka on) paratiisi
  • Voi taivahan talikynttilät! – Voi ei!

Aiheesta muualla muokkaa

  • taivas Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).