Katso myös: tišší

Substantiivi

muokkaa

tissi (5)

  1. (puhekieltä) naisen rinta
    Äiti antoi vauvalle tissiä.
    Kirstillä on pulleat ja komeat tissit.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪isːi/, [ˈt̪isːi]
  • tavutus: tis‧si

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tissi tissit
genetiivi tissin tissien
(tissein)
partitiivi tissiä tissejä
akkusatiivi tissi;
tissin
tissit
sisäpaikallissijat
inessiivi tississä tisseissä
elatiivi tissistä tisseistä
illatiivi tissiin tisseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tissillä tisseillä
ablatiivi tissiltä tisseiltä
allatiivi tissille tisseille
muut sijamuodot
essiivi tissinä tisseinä
translatiivi tissiksi tisseiksi
abessiivi tissittä tisseittä
instruktiivi tissein
komitatiivi tisseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tissi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Sana on laina ruotsin sanasta tiss, joka pohjautuu lasten puhumaan kieleen.[1] Tissin ensiesiintymä suomen kirjakielessä tapahtui 1783 Christfrid Gananderin julkaisussa Suomalaiset Arwotuxet, Wastausten kansa.[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tissi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1319. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  2. Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 270. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.

Retoromaani

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

tissi

  1. (sursilvan- ja sutsilvan-murteilla sekä Rumantsch grischun -kirjakielellä) myrkky