tisu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (lapsenomaista kieltä) naisen rinta
- Äiti antoi vauvalle tisua.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪isu/
- tavutus: ti‧su
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tisu | tisut |
| genetiivi | tisun | tisujen |
| partitiivi | tisua | tisuja |
| akkusatiivi | tisu; tisun |
tisut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tisussa | tisuissa |
| elatiivi | tisusta | tisuista |
| illatiivi | tisuun | tisuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tisulla | tisuilla |
| ablatiivi | tisulta | tisuilta |
| allatiivi | tisulle | tisuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tisuna | tisuina |
| translatiivi | tisuksi | tisuiksi |
| abessiivi | tisutta | tisuitta |
| instruktiivi | – | tisuin |
| komitatiivi | – | tisuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tisu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- tisu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1