Substantiivi

muokkaa

tisu (1)[1]

  1. (lapsenomaista kieltä) naisen rinta
    Äiti antoi vauvalle tisua.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪isu/
  • tavutus: ti‧su

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tisu tisut
genetiivi tisun tisujen
partitiivi tisua tisuja
akkusatiivi tisu;
tisun
tisut
sisäpaikallissijat
inessiivi tisussa tisuissa
elatiivi tisusta tisuista
illatiivi tisuun tisuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tisulla tisuilla
ablatiivi tisulta tisuilta
allatiivi tisulle tisuille
muut sijamuodot
essiivi tisuna tisuina
translatiivi tisuksi tisuiksi
abessiivi tisutta tisuitta
instruktiivi tisuin
komitatiivi tisuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tisu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tisu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1