Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

toppo (1-B)

  1. mikä tahansa toppojen sukuun (Koeleria) kuuluva heinäkasvien laji tai sellaisen yksilö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈtopːo]
Tavutus muokkaa
  • tavutus: top‧po

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toppo topot
genetiivi topon toppojen
partitiivi toppoa toppoja
akkusatiivi toppo;
topon
topot
sisäpaikallissijat
inessiivi topossa topoissa
elatiivi toposta topoista
illatiivi toppoon toppoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi topolla topoilla
ablatiivi topolta topoilta
allatiivi topolle topoille
muut sijamuodot
essiivi toppona toppoina
translatiivi topoksi topoiksi
abessiivi topotta topoitta
instruktiivi topoin
komitatiivi toppoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo topo-
vahva vartalo toppo-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Englanti muokkaa

Adjektiivi muokkaa

toppo (komparatiivi more toppo, superlatiivi most toppo)

  1. (brittienglantia, puhekieltä, vanhahtava) huippu-, mahtava, paras

Huomautukset muokkaa

  • Sanan käyttö on rajoittunut lähinnä korkeisiin yhteiskuntaluokkiin.

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

toppo m. (monikko toppi[luo])

  1. puun kanto

Verbi muokkaa

toppo

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä toppare