Substantiivi

muokkaa

toveri (6)

  1. henkilö, jota yhdistää puhujaan yhteinen työ tai toiminta ja tuttavuussuhde; kumppani, ystävä
    luokkatoveri
    työtoveri
    Piti marssia Saksan rinnalla auringonnousuun, mutta jouduttiin sammutteleen tovereiden tulipaloja Rovaniemellä.
  2. vasemmistolaisten (ja joidenkin äärioikeistolaisten) aatetovereista käyttämä termi sekä puhuttelusana
    Ne suuret voitot, jotka neuvostokansa on saavuttanut toveri Stalinin johdolla, ovat aina olleet maailman porvaristolle yllättäviä ja käsittämättömiä. (Missä on Stalin, siellä on voitto, Otto Wille Kuusinen)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪oʋeri/
  • tavutus: to‧ve‧ri

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

venäjän sanasta товарищ ’това́рищ’ (továrištš).[1][2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • toveri Kielitoimiston sanakirjassa
  • toveri Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 332, 4001 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja RÖ. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana toveri.