Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tribus (39)

  1. taksonomiassa luokka heimon ja suvun välissä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tribus tribukset
genetiivi tribuksen tribusten
tribuksien
partitiivi tribusta tribuksia
akkusatiivi tribus;
tribuksen
tribukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tribuksessa tribuksissa
elatiivi tribuksesta tribuksista
illatiivi tribukseen tribuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tribuksella tribuksilla
ablatiivi tribukselta tribuksilta
allatiivi tribukselle tribuksille
muut sijamuodot
essiivi tribuksena tribuksina
translatiivi tribukseksi tribuksiksi
abessiivi tribuksetta tribuksitta
instruktiivi tribuksin
komitatiivi tribuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tribukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tribus-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Latina muokkaa

Numeraali muokkaa

tribus

  1. (kardinaaliluku, taivutusmuoto) datiivimuoto sanasta trēs
  2. (kardinaaliluku, taivutusmuoto) ablatiivimuoto sanasta trēs

Substantiivi muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tribus tribūs
akkusatiivi tribum tribūs
genetiivi tribūs tribuum
datiivi tribuī tribibus
ablatiivi tribū tribibus

tribus f. (4)

  1. heimo

Ranska muokkaa

Substantiivi muokkaa

tribus

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta tribu