Adjektiivi

muokkaa

tukeva (10) (komparatiivi tukevampi, superlatiivi tukevin) (taivutus)

  1. tanakka, roteva; paksu, vahvarakenteinen
    Etsitty mies on lyhyt ja tukeva.
    tukeva oksa
  2. jämäkkä, kestävä, luja, vankkumaton
    Tässä ralliautossa on tukeva runko.
  3. (ateriasta) runsas ja ravitseva
    tukeva aamiainen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ukeʋɑ/
  • tavutus: tu‧ke‧va

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tukeva Kielitoimiston sanakirjassa

tukeva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tukea

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tukeva tukevat
genetiivi tukevan tukevien
(tukevain)
partitiivi tukevaa tukevia
akkusatiivi tukeva; tukevan tukevat
sisäpaikallissijat
inessiivi tukevassa tukevissa
elatiivi tukevasta tukevista
illatiivi tukevaan tukeviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tukevalla tukevilla
ablatiivi tukevalta tukevilta
allatiivi tukevalle tukeville
muut sijamuodot
essiivi tukevana tukevina
translatiivi tukevaksi tukeviksi
abessiivi tukevatta tukevitta
instruktiivi tukevin
komitatiivi tukevine

tukeva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tukea

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tukeva tukevat
genetiivi tukevan tukevien
(tukevain)
partitiivi tukevaa tukevia
akkusatiivi tukeva; tukevan tukevat
sisäpaikallissijat
inessiivi tukevassa tukevissa
elatiivi tukevasta tukevista
illatiivi tukevaan tukeviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tukevalla tukevilla
ablatiivi tukevalta tukevilta
allatiivi tukevalle tukeville
muut sijamuodot
essiivi tukevana tukevina
translatiivi tukevaksi tukeviksi
abessiivi tukevatta tukevitta
instruktiivi tukevin
komitatiivi tukevine