Substantiivi

muokkaa

tuuraaja (10)[1]

  1. (arkikieltä) sijainen, lomittaja
    Tiina tuli Leenan tuuraajaksi, kun Leenalla on pitkä sairasloma.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪uːrɑːjɑ/
  • tavutus: tuu‧raa‧ja

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa
  • verbi tuurata (vokaalivartalo tuuraa-) + johdin -ja

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10