Substantiivi

muokkaa

tuuraaja (10)[1]

  1. (arkikieltä) sijainen, lomittaja
    Tiina tuli Leenan tuuraajaksi, kun Leenalla on pitkä sairasloma.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪uːrɑːjɑ/
  • tavutus: tuu‧raa‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuuraaja tuuraajat
genetiivi tuuraajan tuuraajien
(tuuraajain)
partitiivi tuuraajaa tuuraajia
akkusatiivi tuuraaja;
tuuraajan
tuuraajat
sisäpaikallissijat
inessiivi tuuraajassa tuuraajissa
elatiivi tuuraajasta tuuraajista
illatiivi tuuraajaan tuuraajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuuraajalla tuuraajilla
ablatiivi tuuraajalta tuuraajilta
allatiivi tuuraajalle tuuraajille
muut sijamuodot
essiivi tuuraajana tuuraajina
translatiivi tuuraajaksi tuuraajiksi
abessiivi tuuraajatta tuuraajitta
instruktiivi tuuraajin
komitatiivi tuuraajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuuraaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10