tuuraaja

Suomi

Substantiivi

tuuraaja (10)^[1]

(arkikieltä) sijainen, lomittaja
Tiina tuli Leenan tuuraajaksi, kun Leenalla on pitkä sairasloma.

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪uːrɑːjɑ/
tavutus: tuu‧raa‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tuuraaja	tuuraajat
genetiivi	tuuraajan	tuuraajien (tuuraajain)
partitiivi	tuuraajaa	tuuraajia
akkusatiivi	tuuraaja; tuuraajan	tuuraajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tuuraajassa	tuuraajissa
elatiivi	tuuraajasta	tuuraajista
illatiivi	tuuraajaan	tuuraajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tuuraajalla	tuuraajilla
ablatiivi	tuuraajalta	tuuraajilta
allatiivi	tuuraajalle	tuuraajille
muut sijamuodot
essiivi	tuuraajana	tuuraajina
translatiivi	tuuraajaksi	tuuraajiksi
abessiivi	tuuraajatta	tuuraajitta
instruktiivi	–	tuuraajin
komitatiivi	–	tuuraajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tuuraaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

tuurata

Aiheesta muualla

tuuraaja Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=tuuraaja&oldid=4172734”