SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

uhri (5)[1]

  1. ihminen, jolle tapahtui jotakin pahaa, esimerkiksi onnettomuuden tai rikoksen seurauksena
    Hän oli ryöstön uhri.
  2. (uskonto) jumalalle tai jumalille uhrauksessa luovutettu lahja
    Uhri vietiin alttarille.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uhri uhrit
genetiivi uhrin uhrien
partitiivi uhria uhreja
akkusatiivi uhri;
uhrin
uhrit
sisäpaikallissijat
inessiivi uhrissa uhreissa
elatiivi uhrista uhreista
illatiivi uhriin uhreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uhrilla uhreilla
ablatiivi uhrilta uhreilta
allatiivi uhrille uhreille
muut sijamuodot
essiivi uhrina uhreina
translatiivi uhriksi uhreiksi
abessiivi uhritta uhreitta
instruktiivi uhrein
komitatiivi uhreine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

ihmisuhri, kiitosuhri, kuolonuhri, lepytysuhri, messu-uhri, polttouhri, siviiliuhri, sovitusuhri, syntiuhri, teurasuhri, uhrialttari, uhrieläin, uhrikaritsa, uhrikivi, uhrikuolema, uhrilahja, uhrilammas, uhrilehto, uhrilähde, uhrimieli, uhripaikka, uhripappi, uhripuu, uhrisavu, uhritoimitus, uhrivalmius, veriuhri

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • uhri Kielitoimiston sanakirjassa
  • uhri Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5