uivelo

Katso artikkeli Uivelo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Uivelokoiras

Uivelonaaras

uivelo (2)^[1]

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	uivelo	uivelot
genetiivi	uivelon	uivelojen uiveloiden uiveloitten
partitiivi	uiveloa	uiveloita uiveloja
akkusatiivi	uivelo; uivelon	uivelot
sisäpaikallissijat
inessiivi	uivelossa	uiveloissa
elatiivi	uivelosta	uiveloista
illatiivi	uiveloon	uiveloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uivelolla	uiveloilla
ablatiivi	uivelolta	uiveloilta
allatiivi	uivelolle	uiveloille
muut sijamuodot
essiivi	uivelona	uiveloina
translatiivi	uiveloksi	uiveloiksi
abessiivi	uivelotta	uiveloitta
instruktiivi	–	uiveloin
komitatiivi	–	uiveloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	uivelo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Saamelainen laina, vrt. inarinsaamen njunjáloh, koltansaamen ńu´nnel, ńu´ŋel, pohjoissaamen njunnalak.^[2] Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran A. J. Malmbergin Suomen luurankoisissa 1872.^[3]

1. eräs pienikokoinen sorsalintu

↑ Väisänen, R. A., Högmander, H., Björklund, H., Hänninen, L., Lammin-Soila, M., Lokki, J. & Rauste, V. 2006: Maailman lintujen suomenkieliset nimet (Finnish Names of the Birds of the World). 2., uudistettu painos (2nd edition). – BirdLife Suomi – BirdLife Finland, Helsinki – https://www.birdlife.fi/lintutieto/maailman-lintulajien-suomenkieliset-nimet/ [24. lokakuuta 2012].
↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.
↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 295. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.