Alkuaineet
protaktiniumuraanineptunium
PaUNp
 


Katso artikkeli Uraani Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

uraani (6)

  1. radioaktiivinen metallinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on U ja järjestysluku 92
    Uraania käytetään ydinpolttoaineena.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈurɑːni/
  • tavutus: u‧raa‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uraani uraanit
genetiivi uraanin uraanien
uraaneiden
uraaneitten
partitiivi uraania uraaneita
uraaneja
akkusatiivi uraani;
uraanin
uraanit
sisäpaikallissijat
inessiivi uraanissa uraaneissa
elatiivi uraanista uraaneista
illatiivi uraaniin uraaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uraanilla uraaneilla
ablatiivi uraanilta uraaneilta
allatiivi uraanille uraaneille
muut sijamuodot
essiivi uraanina uraaneina
translatiivi uraaniksi uraaneiksi
abessiivi uraanitta uraaneitta
instruktiivi uraanein
komitatiivi uraaneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uraani-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

uraaniatomi, uraaniesiintymä, uraanikaivos, uraanimalmi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • uraani Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

uraani

  1. (taivutusmuoto) partiivi tai illatiivi sanasta ura + -ni
    Uraani on sabotoitu perättömillä juoruilla. (partitiivi)
    Hän tutustui uraani tarkemmin kirjoittaessaan tuota artikkelia. (illatiivi)