SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vävy (1)

  1. oman lapsen aviomies

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋæʋy/
  • tavutus: vä‧vy

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vävy vävyt
genetiivi vävyn vävyjen
partitiivi vävyä vävyjä
akkusatiivi vävy;
vävyn
vävyt
sisäpaikallissijat
inessiivi vävyssä vävyissä
elatiivi vävystä vävyistä
illatiivi vävyyn vävyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vävyllä vävyillä
ablatiivi vävyltä vävyiltä
allatiivi vävylle vävyille
muut sijamuodot
essiivi vävynä vävyinä
translatiivi vävyksi vävyiksi
abessiivi vävyttä vävyittä
instruktiivi vävyin
komitatiivi vävyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vävy-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

kotivävy, unelmavävy, vävyehdokas, vävypoika

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vävy Kielitoimiston sanakirjassa