Katso myös: minia

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

miniä (12)

  1. oman lapsen vaimo

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈminiæ/
  • tavutus: mi‧ni‧ä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi miniä miniät
genetiivi miniän miniöiden
miniöitten
(miniäin)
partitiivi miniää miniöitä
akkusatiivi miniä;
miniän
miniät
sisäpaikallissijat
inessiivi miniässä miniöissä
elatiivi miniästä miniöistä
illatiivi miniään miniöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi miniällä miniöillä
ablatiivi miniältä miniöiltä
allatiivi miniälle miniöille
muut sijamuodot
essiivi miniänä miniöinä
translatiivi miniäksi miniöiksi
abessiivi miniättä miniöittä
instruktiivi miniöin
komitatiivi miniöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo miniä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • miniä Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

miniä

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta mini

Substantiivi muokkaa

miniä

  1. (psykologia, filosofia) (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta minä
    Heidän teorioissaan lähdetään olettamuksesta, jonka mukaan henkilöllä voi olla useitakin miniä.