Substantiivi

muokkaa

anoppi (5-B)

  1. puolison äiti

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑnopːi/
  • tavutus: a‧nop‧pi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi anoppi anopit
genetiivi anopin anoppien
(anoppein)
partitiivi anoppia anoppeja
akkusatiivi anoppi;
anopin
anopit
sisäpaikallissijat
inessiivi anopissa anopeissa
elatiivi anopista anopeista
illatiivi anoppiin anoppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi anopilla anopeilla
ablatiivi anopilta anopeilta
allatiivi anopille anopeille
muut sijamuodot
essiivi anoppina anoppeina
translatiivi anopiksi anopeiksi
abessiivi anopitta anopeitta
instruktiivi anopein
komitatiivi anoppeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo anopi-
vahva vartalo anoppi-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

kantauralin inajppi

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

appi, käly, lanko, lapsi, mies, puoliso, vaimo, vävy, äiti

Yhdyssanat
muokkaa

anopinkieli, anoppimuori

Idiomit

muokkaa
  • Hauskaa kuin anopin hautajaisissa.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • anoppi Kielitoimiston sanakirjassa
  • anoppi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa