vainoaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavainoaminen (38)
- vainon kohdistaminen johonkin tai johonkuhun
- psykoottisen henkilön, joka kärsii vainoharhaisuudesta, elämää runsaasti haittaava ja hänelle suurta pelkoa ja ahdistusta tuottava vainoharha
- Skitsofreniaan sairastunut saattaa hakeutua hoitoon sairauden akuutissa vaiheessa pitkään jatkuneen vainoamisen vuoksi.
- Harhaluuloisuushäiriön oirekuva voi olla varsin monentyyppinen eikä suinkaan aina vainoamiseen liittyvä.
- teonnimi verbistä vainota
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vainoaminen | vainoamiset |
genetiivi | vainoamisen | vainoamisten vainoamisien |
partitiivi | vainoamista | vainoamisia |
akkusatiivi | vainoaminen; vainoamisen |
vainoamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vainoamisessa | vainoamisissa |
elatiivi | vainoamisesta | vainoamisista |
illatiivi | vainoamiseen | vainoamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vainoamisella | vainoamisilla |
ablatiivi | vainoamiselta | vainoamisilta |
allatiivi | vainoamiselle | vainoamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vainoamisena (vainoamisna) |
vainoamisina |
translatiivi | vainoamiseksi | vainoamisiksi |
abessiivi | vainoamisetta | vainoamisitta |
instruktiivi | – | vainoamisin |
komitatiivi | – | vainoamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vainoamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vainoamis- |