Katso myös: viisikkö

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

viisikko (4-A)

  1. viiden ryhmä
  2. (murteellinen, maatalous) kuhilas, kymmenikkö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋiːsikːo/
  • tavutus: vii‧sik‧ko

Etymologia muokkaa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viisikko viisikot
genetiivi viisikon viisikoiden
viisikoitten
viisikkojen
partitiivi viisikkoa viisikkoja
viisikoita
akkusatiivi viisikko;
viisikon
viisikot
sisäpaikallissijat
inessiivi viisikossa viisikoissa
elatiivi viisikosta viisikoista
illatiivi viisikkoon viisikkoihin
viisikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viisikolla viisikoilla
ablatiivi viisikolta viisikoilta
allatiivi viisikolle viisikoille
muut sijamuodot
essiivi viisikkona viisikkoina
viisikoina
translatiivi viisikoksi viisikoiksi
abessiivi viisikotta viisikoitta
instruktiivi viisikoin
komitatiivi viisikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo viisiko-
vahva vartalo viisikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa

Katso myös muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa