Katso myös: viisikkö

Substantiivi

muokkaa

viisikko (4-A)

  1. viiden ryhmä
  2. (murteellinen, maatalous) kuhilas, kymmenikkö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋiːsikːo/
  • tavutus: vii‧sik‧ko

Etymologia

muokkaa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viisikko viisikot
genetiivi viisikon viisikoiden
viisikoitten
viisikkojen
partitiivi viisikkoa viisikkoja
viisikoita
akkusatiivi viisikko;
viisikon
viisikot
sisäpaikallissijat
inessiivi viisikossa viisikoissa
elatiivi viisikosta viisikoista
illatiivi viisikkoon viisikkoihin
viisikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viisikolla viisikoilla
ablatiivi viisikolta viisikoilta
allatiivi viisikolle viisikoille
muut sijamuodot
essiivi viisikkona viisikkoina
viisikoina
translatiivi viisikoksi viisikoiksi
abessiivi viisikotta viisikoitta
instruktiivi viisikoin
komitatiivi viisikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo viisiko-
vahva vartalo viisikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa
Vieruskäsitteet
muokkaa

Katso myös

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa