oksa

Katso myös: Oksa, oksā

Suomi

Puun oksia

Substantiivi

oksa

1. puuvartisen kasvin, puun tai pensaan, rungosta eroava haara tai haarauma, jossa lehdet ja kukat kasvavat

Ääntäminen

• IPA: /ˈoksɑ/
• tavutus: ok‧sa

Käännökset

1. puun tai pensaan haara

englanti: branch, bough, limb; twig; (leikkokukan) sprig espanja: rama f. hollanti: tak m. inarinsaame: oak'si inkeroinen: oks italia: ramo m. karjala: oksa kiltinänsaame: вуэккьс [vuekːs] kroaatti: grana f., (pieni) grančica f. latina: ramus m. liivi: oksā livvi: oksu lyydi: oks niittymari: укш (ukš) [ukʃ]

pohjoissaame: oaksi portugali: ramo m., galho m. ranska: branche f., rameau m. ruotsi: gren; kvist saksa: Zweig m.; (paksu) Ast m. sloveeni: veja f., (pieni) vejica f. tšekki: větev f. turkki: dal ukraina: сук m., гілля f.; гілка f., вітка f. unkari: ág vatja: õhsa venäjä: сук m.; ветвь f., ветка f., веточка f. vepsä: oks viro: oks

Liittyvät sanat

• haara
• juuri
• kärhi
• ritva
• varpu
• verso
• virpi
• vitsa
• risu

Johdokset

• adjektiivit: oksainen, oksakas
• substantiivit: oksasto, oksastus, oksisto
• verbit: oksia, oksastaa

Yhdyssanat

kukkaoksa, oksalakka, oksamassa, oksanhaara, oksanreikä, oksasaha

Aiheesta muualla

• oksa Kielitoimiston sanakirjassa
• oksa Tieteen termipankissa

Karjala

Substantiivi

oksa

1. oksa

Aiheesta muualla

• oksa Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Viro

Substantiivi

oksa

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta oks
2. (taivutusmuoto) yksikön illatiivi sanasta oks