Katso myös: vitsā

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vitsa (9)

  1. irtain ohut, taipuisa pajun tai muun puun oksa
  2. edellinen rankaisuvälineenä, piiska
    Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa. (Sanalaskut 13:24, 1933/38 käännös)
  3. taikavarpu, velhovapa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋit̪sɑ/, [ˈʋit̪sɑ̝]
  • tavutus: vit‧sa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vitsa vitsat
genetiivi vitsan vitsojen
(vitsain)
partitiivi vitsaa vitsoja
akkusatiivi vitsa;
vitsan
vitsat
sisäpaikallissijat
inessiivi vitsassa vitsoissa
elatiivi vitsasta vitsoista
illatiivi vitsaan vitsoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vitsalla vitsoilla
ablatiivi vitsalta vitsoilta
allatiivi vitsalle vitsoille
muut sijamuodot
essiivi vitsana vitsoina
translatiivi vitsaksi vitsoiksi
abessiivi vitsatta vitsoitta
instruktiivi vitsoin
komitatiivi vitsoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vitsa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kalavitsa, koivuvitsa, pajunvitsa, pajuvitsa, takkavitsa, vitsakimppu

Aiheesta muualla muokkaa

  • vitsa Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi muokkaa

Verbi muokkaa

vitsa (1)

  1. vitsailla

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • vitsa Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)