piiska
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaapiiska (9)
- väline eläinten ohjaamiseen
- risu tai vitsa lasten kurittamiseen
- piiska-antenni
- suorasuuntaustykki, piiskatykki
- poliisiauto
- Piiska tuli ja vei juopuneet pahnoille.
- (musiikki) lyömäsoitin, joka koostuu kahdesta saranoidusta puupalikasta
- piiskojen (Perovskia) suvun kasvi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpiːskɑ/, [ˈpiːskɑ]
- tavutus: piis‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piiska | piiskat |
| genetiivi | piiskan | piiskojen (piiskain) |
| partitiivi | piiskaa | piiskoja |
| akkusatiivi | piiska; piiskan |
piiskat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piiskassa | piiskoissa |
| elatiivi | piiskasta | piiskoista |
| illatiivi | piiskaan | piiskoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piiskalla | piiskoilla |
| ablatiivi | piiskalta | piiskoilta |
| allatiivi | piiskalle | piiskoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piiskana | piiskoina |
| translatiivi | piiskaksi | piiskoiksi |
| abessiivi | piiskatta | piiskoitta |
| instruktiivi | – | piiskoin |
| komitatiivi | – | piiskoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | piiska- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- piiska Kielitoimiston sanakirjassa