tarra

Suomi

Substantiivi

tarra (9)

1. etiketti tai muu lappu, jonka toinen puoli on liimapintainen ja toisella puolella on kuva, tekstiä tai tilaa kirjoitukselle

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑrːɑ/
• tavutus: tar‧ra

Etymologia

• takaperojohdos sanasta tarrata; vuonna 1959 käyttöön otettu uudissana

Käännökset

1. toiselta puoleltaan liimapintainen lappu

englanti: sticker espanja: pegatina f. hollanti: sticker m. kroaatti: nalepnica f. makedonia: налепница (nalepnitsa) f. norja (riksmål): klistremerke n. norja (bokmål): klistremerke n. norja (nynorsk): klistremerke n. normanni: stiqueur m.

ruotsi: klistermärke saksa: Sticker m. serbia: налепница (nalepnitsa) f. tanska: klistermærke n. tšekki: nálepka f. turkki: etiket venäjä: накле́йка (nakléjka) f., сти́кер (stíker) m. viro: kleebik, kleeps

Liittyvät sanat

• tarrain
• tarrata, tarrautua

Yhdyssanat

• heijastintarra, magneettitarra, osoitetarra, sinitarra, tarraheijastin, tarrakiinnitteinen, tarrakiinnitys, tarrakuva, tarralenkkari, tarramerkki, tarranauha, tarrapapiljotti

verotarra

Aiheesta muualla

• tarra Kielitoimiston sanakirjassa
• tarra Tieteen termipankissa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Tarra. Kotimaisten kielten keskus

Gallura

Substantiivi

tarra f.

1. maaperä, maa-aines, maa

Ääntäminen

• IPA: /tarːa/

Tavutus

• tavutus: tar‧ra

Etymologia

• samaa tarkoittavasta latinan sanasta terra

Hollanti

Substantiivi

tarra f. (ei monikkoa)

1. taara

Iiri

Substantiivi

tarra m.

1. maaperä, maa-aines, maa

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ˠaɾˠə/

Tavutus

• tavutus: tar‧ra

Etymologia

• samaa tarkoittavasta keskienglannin sanasta terr tai tarr < muinaisenglannin sanasta teoru tai teru < germaanisen kantakielen sanasta *terwą < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *derwo- < sanasta *dóru (’puu’)

Liittyvät sanat

Johdokset

• gaineamh tarra, tarraghaineamh
• poll tarra
• tarra guail
• tarramhacadam

Verbi

tarra

1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoona verbistä tar

Aiheesta muualla

Niall Ó Dónaill: Foclóir Gaeilge-Béarla, An Gúm (1977): ”tarra”

Indonesia

Substantiivi

tarra

1. rinnakkaismuoto sanasta tara

Korsika

Substantiivi

tarra f.

1. maaperä, maa-aines, maa

Ääntäminen

• IPA: /tarːa/

Tavutus

• tavutus: tar‧ra

Etymologia

• samaa tarkoittavasta latinan sanasta terra

Liittyvät sanat

Synonyymit

• terra

Uzbekki

Substantiivi

tarra

1. eräs melonin alalaji: ns. armeniankurkku (Cucumis melo var. flexuosus)
2. edellisestä ja rypäleistä valmistettu sakea mehu

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• tarrak