Wikipedia
Katso artikkeli Asfaltti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Tien päällystämistä asfaltilla
 
Asfalttia lähikuvassa

Substantiivi muokkaa

asfaltti (5-C)[1]

  1. bitumin ja kiviaineksen seos, jota käytetään teiden ja muiden maa-alueiden päällystämiseen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑsfɑlt̪ːi/
  • tavutus: as‧falt‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asfaltti asfaltit
genetiivi asfaltin asfalttien
(asfalttein)
partitiivi asfalttia asfaltteja
akkusatiivi asfaltti;
asfaltin
asfaltit
sisäpaikallissijat
inessiivi asfaltissa asfalteissa
elatiivi asfaltista asfalteista
illatiivi asfalttiin asfaltteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi asfaltilla asfalteilla
ablatiivi asfaltilta asfalteilta
allatiivi asfaltille asfalteille
muut sijamuodot
essiivi asfalttina asfaltteina
translatiivi asfaltiksi asfalteiksi
abessiivi asfaltitta asfalteitta
instruktiivi asfaltein
komitatiivi asfaltteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo asfalti-
vahva vartalo asfaltti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • ruotsin sanasta asfalt, latinan sanasta asphaltus, muinaiskreikan sanasta ἄσφαλτος (ásphaltos) ’luonnon asfaltti’ eli ’maapiki’, joka on maaöljyn hapettumistuote. Asu ’asvalti’ esiintyi ensi kerran suomen kirjakielessä 1845, jolloin julkaistiin Antero Wareliuksen kirja Enon opetuksia luonnon asioista. Suomen ensimmäinen asfalttitie rakennettiin 1930.[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

asfaltti-ihottuma, asfalttiasema, asfalttipinnoite, asfalttipäällyste, asfalttitie, asfalttiviidakko, kumiasfaltti, syväasfaltti

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 70. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.