Suomi muokkaa

 
Balalaikka
Katso artikkeli Balalaikka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi muokkaa

balalaikka (9-A)[1]

  1. venäläinen kolmionmuotoinen kielisoitin, jossa on tavallisesti kolme tai kuusi kieltä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈbɑlɑˌlɑi̯kːɑ/
  • tavutus: ba‧la‧laik‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi balalaikka balalaikat
genetiivi balalaikan balalaikkojen
(balalaikkain)
partitiivi balalaikkaa balalaikkoja
akkusatiivi balalaikka;
balalaikan
balalaikat
sisäpaikallissijat
inessiivi balalaikassa balalaikoissa
elatiivi balalaikasta balalaikoista
illatiivi balalaikkaan balalaikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi balalaikalla balalaikoilla
ablatiivi balalaikalta balalaikoilta
allatiivi balalaikalle balalaikoille
muut sijamuodot
essiivi balalaikkana balalaikkoina
translatiivi balalaikaksi balalaikoiksi
abessiivi balalaikatta balalaikoitta
instruktiivi balalaikoin
komitatiivi balalaikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo balalaika-
vahva vartalo balalaikka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

venäjän kielen балалайка

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A