balalaikka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- venäläinen kolmionmuotoinen kielisoitin, jossa on tavallisesti kolme tai kuusi kieltä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈbɑlɑˌlɑi̯kːɑ/
- tavutus: ba‧la‧laik‧ka
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | balalaikka | balalaikat |
genetiivi | balalaikan | balalaikkojen (balalaikkain) |
partitiivi | balalaikkaa | balalaikkoja |
akkusatiivi | balalaikka; balalaikan |
balalaikat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | balalaikassa | balalaikoissa |
elatiivi | balalaikasta | balalaikoista |
illatiivi | balalaikkaan | balalaikkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | balalaikalla | balalaikoilla |
ablatiivi | balalaikalta | balalaikoilta |
allatiivi | balalaikalle | balalaikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | balalaikkana | balalaikkoina |
translatiivi | balalaikaksi | balalaikoiksi |
abessiivi | balalaikatta | balalaikoitta |
instruktiivi | – | balalaikoin |
komitatiivi | – | balalaikkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | balalaika- | |
vahva vartalo | balalaikka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavenäjän kielen балалайка
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- balalaikka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A