Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

dub (monikko dubs)

  1. jälkiäänitys
  2. rummutus
  3. (golf) epäonnistunut lyönti
Taivutus
ind. prees. y. 3. p. dubs
part. prees. dubbing
imp. & part. perf. dubbed

dub

  1. lyödä ritariksi
  2. kutsua nimellä tai arvonimellä
    A man of wealth is dubbed a man of worth.
  3. äänittää puhumalla päälle, jälkiäänittää, dubata

Hollanti

muokkaa

dub

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dubben
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dubben
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä dubben

Kroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

dȗb m.  (monikko dȕbovi)

  1. (vanhahtava) tammi

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • dȗb Hrvatski jezični portal

Slovakki

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

dub m.

  1. tammi

Tšekki

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

dub m.

  1. tammi

Taivutus

muokkaa
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi dub duby
genetiivi dubu dubů
datiivi dubu dubům
akkusatiivi dub duby
vokatiivi dube duby
lokatiivi dubu dubech
instrumentaali dubem duby