eroavuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaeroavuus (40)
- havaittavissa oleva ero kahden tai useamman vertauskohteen tai vertausaineiston välillä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈeroˌɑʋuːs/
- tavutus: e‧ro‧a‧vuus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | eroavuus | eroavuudet |
| genetiivi | eroavuuden | eroavuuksien |
| partitiivi | eroavuutta | eroavuuksia |
| akkusatiivi | eroavuus; eroavuuden |
eroavuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | eroavuudessa | eroavuuksissa |
| elatiivi | eroavuudesta | eroavuuksista |
| illatiivi | eroavuuteen | eroavuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | eroavuudella | eroavuuksilla |
| ablatiivi | eroavuudelta | eroavuuksilta |
| allatiivi | eroavuudelle | eroavuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eroavuutena | eroavuuksina |
| translatiivi | eroavuudeksi | eroavuuksiksi |
| abessiivi | eroavuudetta | eroavuuksitta |
| instruktiivi | – | eroavuuksin |
| komitatiivi | – | eroavuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | eroavuude- | |
| vahva vartalo | eroavuute- | |
| konsonantti- vartalo |
eroavuut- | |
Etymologia
muokkaasanan eroava vartalosta eroav- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. eroavuus
|
|