Substantiivi

muokkaa

hökötys (39)

  1. epämääräinen tai huonosti rakennettu rakennelma tai laite

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhøkøt̪ys/
  • tavutus: hö‧kö‧tys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hökötys hökötykset
genetiivi hökötyksen hökötysten
hökötyksien
partitiivi hökötystä hökötyksiä
akkusatiivi hökötys;
hökötyksen
hökötykset
sisäpaikallissijat
inessiivi hökötyksessä hökötyksissä
elatiivi hökötyksestä hökötyksistä
illatiivi hökötykseen hökötyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hökötyksellä hökötyksillä
ablatiivi hökötykseltä hökötyksiltä
allatiivi hökötykselle hökötyksille
muut sijamuodot
essiivi hökötyksenä hökötyksinä
translatiivi hökötykseksi hökötyksiksi
abessiivi hökötyksettä hökötyksittä
instruktiivi hökötyksin
komitatiivi hökötyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hökötykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hökötys-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa