Substantiivi

muokkaa

hanka (9-G)

  1. kasveilla oksan ja rungon tms. välinen kulma, haara
    Linnunpesä oli koivun alaoksan hangassa lähes huomaamattomana.
  2. sormen hanka, kahden vierekkäisen sormen välinen haarukka
  3. (merenkulku) hankain
    Soutaja kiskoi airoista niin, että hangat ryskyivät.
    Vene kääntyi oikealle hangalle.
  4. (vanhahtava) veneen tai laivan laita
  5. matalan loven muotoinen poron korvamerkki

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑŋ.kɑ/
  • tavutus: han‧ka

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hanka Kielitoimiston sanakirjassa
  • hanka Tieteen termipankissa
  • hanka Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

hanka

  1. jalka