Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hanka (9-G)

  1. kasveilla oksan ja rungon tms. välinen kulma, haara
    Linnunpesä oli koivun alaoksan hangassa lähes huomaamattomana.
  2. sormen hanka, kahden vierekkäisen sormen välinen haarukka
  3. (merenkulku) hankain
    Soutaja kiskoi airoista niin, että hangat ryskyivät.
    Vene kääntyi oikealle hangalle.
  4. (vanhahtava) veneen tai laivan laita
  5. matalan loven muotoinen poron korvamerkki

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑŋ.kɑ/
  • tavutus: han‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hanka hangat
genetiivi hangan hankojen
(hankain)
partitiivi hankaa hankoja
akkusatiivi hanka;
hangan
hangat
sisäpaikallissijat
inessiivi hangassa hangoissa
elatiivi hangasta hangoista
illatiivi hankaan hankoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hangalla hangoilla
ablatiivi hangalta hangoilta
allatiivi hangalle hangoille
muut sijamuodot
essiivi hankana hankoina
translatiivi hangaksi hangoiksi
abessiivi hangatta hangoitta
instruktiivi hangoin
komitatiivi hankoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hanga-
vahva vartalo hanka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

alahanka, hankaluu, hankapari, hankaputki, hankasilmu, hankatappi, hankatuuli, hankavastainen, lehtihanka, oksahanka, oksanhanka, peukalohanka, peukalonhanka, sormihanka, ulkohanka, vastahanka, ylähanka

Aiheesta muualla muokkaa

  • hanka Kielitoimiston sanakirjassa
  • hanka Tieteen termipankissa
  • hanka Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Baski muokkaa

Substantiivi muokkaa

hanka

  1. jalka