henkireikä

Suomi

Substantiivi

henkireikä (10)

(kuvaannollisesti) henkisen terveyden tai hyvinvoinnin kannalta erittäin merkityksellinen aika, tapahtuma tai paikka
(kirjaimellisesti) hengittämisen mahdollistava aukko
Katkennut ontto sauva oli lumeen hautautuneen hiihtäjän ainoa henkireikä.

Ääntäminen

IPA: /ˈheŋkiˌrei̯kæ/
tavutus: hen‧ki‧rei‧kä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	henkireikä	henkireiät
genetiivi	henkireiän	henkireikien (henkireikäin)
partitiivi	henkireikää	henkireikiä
akkusatiivi	henkireikä; henkireiän	henkireiät
sisäpaikallissijat
inessiivi	henkireiässä	henkirei'issä
elatiivi	henkireiästä	henkirei'istä
illatiivi	henkireikään	henkireikiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	henkireiällä	henkirei'illä
ablatiivi	henkireiältä	henkirei'iltä
allatiivi	henkireiälle	henkirei'ille
muut sijamuodot
essiivi	henkireikänä	henkireikinä
translatiivi	henkireiäksi	henkirei'iksi
abessiivi	henkireiättä	henkirei'ittä
instruktiivi	–	henkirei'in
komitatiivi	–	henkireikine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	henkireiä-
vahva vartalo	henkireikä-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yhdyssana sanoista henki ja reikä

Aiheesta muualla

henkireikä Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=henkireikä&oldid=4186380”