Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

johde (48-F)[1]

  1. (sähkö) (erit.) aine, jolla on hyvä sähkönjohtavuus
  2. kulkua ohjaava laite
    Rullaovi koostuu alumiinisäleistä, jotka kulkevat sinkittyä teräsjohdetta pitkin.
  3. lämpöä, sähköä, valoa, ääntä tms. johtava aine

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjohdeˣ/
  • tavutus: joh‧de

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi johde johteet
genetiivi johteen johteiden
johteitten
partitiivi johdetta johteita
akkusatiivi johde;
johteen
johteet
sisäpaikallissijat
inessiivi johteessa johteissa
elatiivi johteesta johteista
illatiivi johteeseen johteisiin
johteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi johteella johteilla
ablatiivi johteelta johteilta
allatiivi johteelle johteille
muut sijamuodot
essiivi johteena johteina
translatiivi johteeksi johteiksi
abessiivi johteetta johteitta
instruktiivi johtein
komitatiivi johteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo johtee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
johdet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

johdeaita, käsijohde, lämmönjohde, mielijohde, puolijohde, suprajohde, äänenjohde

Aiheesta muualla muokkaa

  • johde Kielitoimiston sanakirjassa
  • johde Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-F