SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

johde (48-F)[1]

  1. (sähkö) (erit.) aine, jolla on hyvä sähkönjohtavuus
  2. kulkua ohjaava laite
    Rullaovi koostuu alumiinisäleistä, jotka kulkevat sinkittyä teräsjohdetta pitkin.
  3. lämpöä, sähköä, valoa, ääntä tms. johtava aine

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈjohdeˣ/
  • tavutus: joh‧de

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi johde johteet
genetiivi johteen johteiden
johteitten
partitiivi johdetta johteita
akkusatiivi johde;
johteen
johteet
sisäpaikallissijat
inessiivi johteessa johteissa
elatiivi johteesta johteista
illatiivi johteeseen johteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi johteella johteilla
ablatiivi johteelta johteilta
allatiivi johteelle johteille
muut sijamuodot
essiivi johteena johteina
translatiivi johteeksi johteiksi
abessiivi johteetta johteitta
instruktiivi johtein
komitatiivi johteine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

johdeaita, käsijohde, lämmönjohde, mielijohde, puolijohde, suprajohde, äänenjohde

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • johde Kielitoimiston sanakirjassa
  • johde Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-F