SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kehotus (39)[1]

  1. pyyntöä vahvempi vaatimus jonkin toimenpiteen suorittamiseksi, usein viranomaisen antamana

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkehot̪us/
  • tavutus: ke‧ho‧tus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kehotus kehotukset
genetiivi kehotuksen kehotusten
kehotuksien
partitiivi kehotusta kehotuksia
akkusatiivi kehotus;
kehotuksen
kehotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kehotuksessa kehotuksissa
elatiivi kehotuksesta kehotuksista
illatiivi kehotukseen kehotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kehotuksella kehotuksilla
ablatiivi kehotukselta kehotuksilta
allatiivi kehotukselle kehotuksille
muut sijamuodot
essiivi kehotuksena kehotuksina
translatiivi kehotukseksi kehotuksiksi
abessiivi kehotuksetta kehotuksitta
instruktiivi kehotuksin
komitatiivi kehotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kehotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kehotus-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

kehotushuuto, maksukehotus, rippikehotus

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39